Potkukelkalla Vartiosaareen – vai mieluummin lautalla?
”Sillan pelätään tuovan ’epätoivottua leiriytymistä’ Vartiosaareen – Vartiosaareen hahmoteltuun lautta- tai siltayhteyteen suhtaudutaan nihkeästi. Venekuljetukset ja potkukelkka riittävät hankkeen vastustajille”
Potkukelkka! Mikä ingressi!
Helsingin Sanomat julkaisi jutun Vartiosaaren uudesta osayleiskaavaluonnoksesta paperilehdessä 29.11.2022, samana päivänä kuin asia oli Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä. Jutussa viitattiin kaavaluonnoksen suunnitteluvaiheessaan saamiin lukuisiin kommentteihin, mutta ei juuri lainkaan sen pohjana oleviin asiantuntijalausuntoihin.
Juttu lähti heti kierrokselle sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä, jota lukee 21 000 ihmistä, oli osayleiskaavaluonnoksesta pitkä 116 kommentin ketju. Yksikään keskustelija ketjun avaajaa lukuun ottamatta ei viitannut itse kaavaan eikä sen oheismateriaaliin. Sen sijaan ketjussa viitattiin Hesarin juttuun ja naureskeltiin kaupunkilaisten ja yhdistysten oletetuille näkemyksille.
Yksi toimittaja siis onnistui välittämään sekä suurelle yleisölle, aktiivisille kaupunkisuunnittelun seuraajille että poliittisille päättäjille kuvan kesät talvet potkukelkalla ajelevasta nimbystä, joka ei hyväksy saareen sen paremmin siltaa kuin lauttayhteyttäkään.
Luit oikein: jutun ingressissä sanotaan, että ”Vartiosaareen hahmoteltuun lautta- tai siltayhteyteen suhtaudutaan nihkeästi”.
Onko näin?
Ei tietenkään ole. Vartiosaaren virkistyskäytön puolesta pitkäjänteisesti vuosikausia toimineet kaupunkilaiset ja yhdistykset ovat päätöksenteon jokaisessa vaiheessa johdonmukaisesti kommunikoineet, että hyvin toimiva lauttayhteys on paras tapa hoitaa kaupunkilaisten pääsy Vartiosaareen. Tätä on perusteltu yhdenmukaisesti sillä, että siltayhteys paitsi olisi kallis ja epäekologinen, vaarantaisi saaren vanhat ja arvokkaat metsät. Jos kävijämäärät ovat suuria, kulkua metsissä ja luonnonsuojelualueilla pitää rajoittaa.
Kaupunkiympäristölautakunnalle toimitettu Vartiosaaren osayleiskaavaluonnos on todella hyvin tehty. Kaavoittajat ovat paneutuneet saaren ainutlaatuiseen luontoon ja arvorakennuksiin kunnolla, ja asiantuntijoita on kuultu laajasti. Kaavaselostus toteaa saaren metsistä muun muassa näin:
”Vartiosaaren metsä-, suo- ja kallioalueet muodostavat kokonaisuuden, joka täyttäisi sellaisenaan riittävät kriteerit luonnonsuojelualueeksi. Käytännön syistä yksityiset tontit jäävät tämän tarkastelunäkökulman ulkopuolelle, ja kaavaluonnoksessa on noteerattu saaren olemassa oleva ja tulevaisuudessa kasvava virkistyskäyttö ja kulttuuriympäristön säilyttäminen myös merkittäviksi arvoiksi ja tavoitteiksi. Tästä syystä luonnonsuojelulain mukaisesti rauhoitettaviksi esitetään kolmea erillistä aluetta, ja niiden väliin jätetään virkistysalueita toiminnallisiin tarkoituksiin.”
Kulkuyhteys saareen on kaavaluonnoksessa osoitettu Reposalmeen ”yhteystarve”-merkinnällä, joka mahdollistaa lautan tai sillan. Yksi kaavaluonnoksessa mainittu peruste siltaa vastaan on kulutuksen lisääntyminen metsissä ja suojelualueilla. Useimmissa asiantuntijalausunnoissa päädytään siihen, että saaren luonnon ja kulttuurimaiseman säilymisen kannalta paras yhteys on lautta.
Lautta voi olla esimerkiksi mitä kiinnostavin urbaani innovaatio: aurinkosähkölautta. Sellainen on liikennöinyt Vartiosaareen viime vuosina säännöllisesti. Se voi olla myös järeämpi lautta, joka kulkee sohjossakin.
Kaava-aineistoon liitetystä vuorovaikutusraportista voi helposti tarkistaa myös muun muassa Kerro kantasi -kyselyllä kerätyt kaupunkilaisten mielipiteet. Lauttayhteyden vastustajia ei löydy. Noin tuhannen kommentin aineistossa on sitä vastoin, toden totta, yksi potkukelkkoihin viittaava kaupunkilaismielipide: "Kulku veneellä ja potkukelkalla. Huviloiden säilyttäminen on tärkeää, koska haaveilu tervehdyttää mieltä".
Siis yksi.
Vartiosaaren kaavaluonnoksen selostuksessa on 96 sivua. Vuorovaikutusraportissa on 63 sivua. Kaavaluonnoksessa on lisäksi 13 muuta liitettä. Vartiosaari-materiaalia on siis satoja sivuja. Kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä oli tiistaina 29.11. Vartiosaaren lisäksi 17 muutakin asiaa. Vartiosaaren asia jäi pöydälle.
Long Play -lehti noteerasi HS:n potkukelkkauutisen perjantaikirjeessään ”Yleinen mielipide ei aina ole kovin yleinen” (2.12.2022). Toimittaja Ilkka Karisto kirjoitti tyrmistyneensä luettuaan verkkolehden otsikosta ja ingressistä, että luontoväki pelkää päihdeongelmaisten leiriytyvän saarelle. ”Siis ihan oikeastiko ihmiset ajattelevat, että päihdeongelmaiset lähtisivät joukolla vaeltamaan kohti Vartiosaaren syrjäisiä metsiä, kun kuulevat, että sinne on avattu siltayhteys?” Karisto kirjoittaa.
Ihan oikeastiko?
Ei tietenkään. Karisto perehtyi kaava-aineistoon ja luki vuorovaikutusraportin kommentit Vartiosaaren suunnitelmista. Hesarin siteeraama nimetön kommentti oli ainoa, jossa puhuttiin päihteidenkäyttäjistä. Parissa muussa kommentissa esitettiin huoli ilkivallasta ja häiriökäyttäytymisestä, mutta muuten esiin oli nostettu aivan muita asioita, kuten saaren herkkä luonto ja huviloiden rakennushistoriallinen arvo.
Siis sen lisäksi, että paperilehdessä oli harhaanjohtava ja osin virheellinen ingressi, myös uutisen verkkoversion otsikko ”Sillan pelätään tuovan ’alkoholistien epätoivottua leiriytymistä’ Vartiosaareen Helsingissä” ampui yli. Kuten Ilkka Karisto kirjoittaa: yhden ihmisen näkemys monistui kaupunkilaisten kollektiiviseksi peloksi.
Karisto toteaa, että perehtyi Vartiosaari-aineistoon sattumalta. Jos päivä olisi ollut kiireisempi, hän olisi saattanut muodostaa mielipiteensä Hesarin otsikon ja uutiskärjen perusteella ja pahimmassa tapauksessa kulkea ympäriinsä paheksumassa, kuinka ahdasmielisiä Vartiosaari-aktiivit ovat.
Ne nimbyt.
Kun kaikkein kärjekkäimmät yksittäiset mielipiteet nostetaan päämediaan ”yleisenä mielipiteenä”, noudatetaan sosiaalisen median sekavaa logiikkaa. Sketsihahmoja rakentamalla tulevat sivuutetuiksi pitkään valmistellut, perehtyneet selvitykset ja vuosien työ.
Ilkka Karisto kirjoittaa: voi käydä niin, että stereotypiat alkavat ohjailla päätöksentekoa.
”Luonnonsuojelijan” stereotyyppi on vahva. Järkeä sillä ruutupaitaisella tyypillä ei ole päässä ollenkaan, tunteita vain, ja nyt sillä on siis myös potkukelkka.
Vartiosaaren asian käsittely on kesken. Kunpa median nostojen sijaan huomioitaisiin kaavaluonnoksen perustellut näkemykset, kuten tämä:
"Siltojen ja uusien ulkoilureittien rakentaminen parantaisi saaren saavutettavuutta erityisesti polkupyörällä, mutta samalla lisääntyvä rajoittamaton virkistyskäyttö lisää kulutusta ja saaresta tulee luonteeltaan läpikulkusaari. Sillat ja väylät peittävät alleen metsää ja arvokkaita luontokohteita, pirstovat kallioita, heikentävät saaren lepakko- ja linnustoarvoja ja aiheuttavat rakentamisaikana ilmastopäästöjä. Kalliista siltainvestoinnista ja ylläpidosta ei saada välttämättä kustannuksia vastaavaa hyötyä.”
Niin, ne nimbyt. Vartiosaaressa niitä on vähänlaisesti, koska siellä asuu vain kymmenkunta ihmistä. Heidän takapihoistaan tässä ei ole kysymys, eikä kenenkään yksilöllisen edun varjelemisesta. Kysymys on helsinkiläisten yhteisen luonnon ja kulttuurimaiseman säilyttämisestä ja Vartiosaaren virkistysalueen kehittämisestä parhaalla mahdollisella tavalla ja maltilla, kestävästi, kaikessa rauhassa. Olisi hienoa, jos media olisi siinä mukana, asiallisesti.
Vartiosaaren metsäisillä poluilla ei ole talvikunnossapitoa. Siellä ei voi liikkua potkukelkalla.
Hanna Weselius
Kirjoittaja on vuosaarelainen kaupunkiluontoaktiivi, kirjailija ja valokuvataiteen yliopistonlehtori.
Ilkka Kariston Long Play -perjantaikirje:
https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirjeyleinen-mielipide-ei-aina-ole-kovin-yleinen
Vartiosaaren osayleiskaavaluonnoksen selostus: